Anitta Forssenin mielipidekirjoitus vanhuspalveluista, julkaisu Nokian Uutisissa 17.9.
Vanhustenpalvelulaki ei aiheuta uusia toimenpiteitä?
Monessa kunnankonttorissa niinkuin Nokiallakin huokaistaan helpotuksesta, sillä laitoshoidon uusi lainmukainen mitoitus on alhainen 0,5 hoitajaa asukasta kohden, Nokian Vihnuskodin mitoitus on keskimäärin 0,6 hoitajaa asukastakohden elikä lisää henkilökuntaa ei tarvitse palkata. Herääkin kysymys otetaanko esim. eläkeelle lähtiän tilalle uutta hoitajaa ja onko sijaisten ottamisen raja tuo uusi suhdeluku?.
Nämä hoitajamitoitukset eivät takaa vanhusten laadukasta hoitoa. Niissä hoivakodeissa ja vanhainkodeissa, joissa asukkaat ovat omatoimisia tai tarvitsevat vain yhden ihmisen avun tämä 0,5 suhdeluku on riittävä, mutta Vihnuskodin/hoivakodin asukkaat suuremmaltaosin tarvitsevat kahden hoitajan avun, mukaanlukien muistisairaat joidenka hoidon tarve on myös suuri. Tämä tarkoittaa, että suhdeluvun tulisi olla paljon suurempi kuin nykyinen 0,6. Mitotuksissa pitäisikin katsoa potilaiden/asukkaiden hoitoisuus, joka on helppo tarkistaa RAI mittarilla.
Moni haluaa puhuttavan arvoista eikä luvuista, valitettavasti ihmiset eivät ymmärrä arvoja niinkuin mittareita, jotka koittavat osoittaa jonkinlaisen arvon. Vuosikymmeniä puhuttiin arvoista, yritettiin sillä tavalla osoittaa kuinka vanhukset tarvisevat hoivassa enemmän käsipareja, Nyt ihmetellään miksi ei tuoda arvoja esille? Valitettavasti pelkällä hyvällä tahdolla ja arvoista puhumalla perushoidot eivät tule tehdyksi, tarvitaan käsipareja jotta nämä ihmisarvot täyttyisivät.
Kotihoitoonkin on tulossa laatusuositukset, mutta se ei sinänsä velvoita vielä mihinkään. Vanhustenhuolto on laaja kokonaisuus ja siksipä sitä pitääkin katsoa ja kehittää kokonaisuutena.
Vanhusten oma mielipide on jäänyt täysin taka-alalle, ei ole tullut vielä yhtään kunnon artikkelia vastaan, jossa vanhukset kertoisivat minkälaista tai muotoista hoivaa he haluaisivat! Siksipä vanhustenneuvostot olisivatkin erittäin tärkeä linkki kaupungin ja vanhusväestön välillä, nyt ei enää riitä että vanhustyöryhmät kokoontuvat ja tuovat esille paperilla jonkun asia, joka ei käytännössä johda mihinkään. Lautakunnat pitäisikin velvoittaa käsittelemään neuvoston tuomat ehdotukset sekä tehdä niistä jonkinlainen päätös sillä nämä asiat eivät kuulu ” muut esille tulevat asiat ” pykälään, niinkuin ei myöskään koko vanhustenhuolto.